”Yhden koon D-vitamiinihoitoa ei ole”, kirjoittaa professori Ilari Paakkari Duodecimin Terveyskirjaston artikkelissaan. Ja asia on juuri näin, sillä D-vitamiinin tarve vaihtelee yksilöllisesti riippuen veren D-vitamiinin varastomuodon eli kalsidiolin lähtötasosta, iästä, auringonsaannista, ihonväristä, dieetistä ja painoindeksistä.

Lisäksi sen tarve riippuu siitä, minkä veripitoisuuden tason katsotaan olevan terveydelle riittävä.

Mikä veren D-vitamiinipitoisuuden pitäisi olla?

Suomalaiset viranomaiset, Ruokavirasto ja THL, ovat vuosia pysyneet kannassaan siitä, että kalsidiolin 50 nanomoolia litrassa ylittävä pitoisuus olisi terveyden kannalta riittävä. He perustelevat sitä lähinnä luustoterveyden kannalta, vaikka nykytutkimuksen mukaan D-vitamiini vaikuttaa lähes kaikissa elimistön kudoksissa, ei vain luustossa.

Luuston ja hampaiden kunnon lisäksi D-vitamiini tukee immuunipuolustuksemme normaalia toimintaa, mikä on tietysti todella tärkeää vaikkapa näin virusten leviämisen aikaan. Immuunipuolustuksen toiminnalla on myös suuri merkitys autoimmuunitaudeissa ja syövissä. Lihastoiminnan ylläpitämisessä D-vitamiinilla on myös osuutensa. D-vitamiinilla on todennäköisesti myös lukuisia muita terveysvaikutuksia, koska se vaikuttaa ainakin 1000 geenin ilmentymiseen lähes kaikissa elimistön kudoksissa.

Monet tutkijat ja lääkärit ovatkin nykytutkimuksen valossa sitä mieltä, että 50 nmol/l ei ole riittävä taso optimaalista terveyttä ajatellen.

Suuntaa sopiville tavoitearvoille antavat seuraavat tiedot:

  • Päiväntasaajan lähellä luonnonvaraisesti elävillä kansoilla kalsidioli on ympäri vuoden yli 100 nmol/l.
  • Iäkkäiden osteoporoosiin liittyvät murtumat estyvät tutkimuksissa merkittävästi vasta, kun kalsidioli on yli 75 nmol/l.

Ilari Paakkari suosittaakin kirjoituksessaan seuraavaa:” Omaa terveyttään turvaavan on hyvä pyrkiä kalsidiolin tasoon yli 75 nmol/l, joka tiedetään tarpeelliseksi luuston terveyden kannalta. Taso noin 100 nmol/l saattaa tarjota muitakin terveyshyötyjä, eikä siitä todennäköisesti ole haittaa, koska samaan kalsidiolin pitoisuuteen pääsee olemalla usein auringossa.”

Monet yksityiset toimijat, kuten Terveystalo ja Synlab, kertovat tavoitearvoiksi 75 – 250 nmol/l:

  • vakava puutostila: alle 25 nmol/l
  • riittämätön saanti: 25–75 nmol/l
  • riittävä saanti: 75–250 nmol/l
  • liikasaanti: yli 250 nmol/l

Kuinka vahva D-vitamiinilisä tarvitaan?

Viranomaisten aikuisille suosittelema 10 mikrogrammaa (µg) vuorokaudessa ei riitä pitämään veren D-vitamiinipitoisuutta riittävällä tasolla – ei edes tasolla 50 nmol/l. Luontaisesti D-vitamiinia saa aurinkoaltistuksen lisäksi merkittäviä määriä vain kalasta. Myös vitaminoiduista maitotuotteista ja ravintorasvoista saa D-vitamiinia. Niissä on kuitenkin D-vitamiinia niin pieniä määriä, että ruoasta on hyvin vaikea saada D-vitamiinia riittävästi. Kun vielä aurinkoaltistuksen tuottama D-vitamiinitaso laskee 1-2 kuukaudessa, on ravintolisä paikallaan kaikille ainakin talvisin, ellei matkaile yhtenään etelän auringossa.

Tämän vahvistaa myös Finravinto 2017 -tutkimuksen löydökset, joiden mukaan 29 %:lla miehistä ja 18 %:lla naisista D-vitamiinin (kalsidiolin, 25OHD) pitoisuus ei ollut riittävä eli 50 nmol/l (ja edes tämä taso ei ole riittävä, kuten yllä todetaan). Nämä tulokset saatiin, vaikka D-vitamiinin saannin keskiarvoksi laskettiin ravinto ja ravintolisät huomioon ottaen miehillä 22 µg ja naisilla 25 µg. Finravinto-tutkimuksessa mitattiin myös erittäin alhaisia alle 30 nmol/l pitoisuuksia 5 %:lla miehistä ja 2 %:lla naisista.

Professori Paakkari kirjoittaa lisäksi seuraavaa: ”Etelänavan retkikunnalla tehdyssä tutkimuksessa todettiin, että ihminen ”polttaa” päivässä noin 40 mikrog D-vitamiinia, eli tätä vähäisemmällä päiväsaannilla kalsidiolin tasot laskivat auringonvalon puuttuessa kokonaan. On arvioitu, että keskimäärin D-vitamiinin päivittäinen lisäanto 15–20 mikrog kohottaa veren kalsidiolin minimitasolle 50 nmol/l ja annos 40–50 mikrog vastaavasti tasolle 75 nmol/l.”

Koska veren D-vitamiinipitoisuus vaihtelee kovin yksilöllisesti, olisi suositeltavaa käydä mittauttamassa oma arvonsa. Silloin on helpompi valita itselle juuri oikea D-vitamiinilisän vahvuus.

Yleisenä ohjeena voisi todeta seuraavaa:

  • 50 µg sopii hyvän (yli 75 nmol/l) D-vitamiinitason ylläpitoon
  • 50 – 100 µg D-vitamiinitason kohottamiseen ja ylläpitoon erityisesti pimeään vuodenaikaan
  • 150 µg mittauksissa ilmenneen matalan D-vitamiinitason kohottamiseen kuuriluonteisesti*

*Jatkuvassa käytössä D-vitamiinin turvallisen päivittäisen saannin yläraja on 100 µg, mutta puutostilanteissa voi kuuriluonteisesti käyttää suurempaakin annosta.

Olisipa hienoa, jos Suomessa havahduttaisiin nostamaan koko kansan D-vitamiinitasoja ja kalsidiolitason mittaus tulisi osaksi rutiiniverikokeita terveyskeskuksissa. Näin monen sairauden riski voisi alentua ja kärsimykset sekä hoitokustannukset vähentyä. Onneksi kuitenkin suuri osa meistä voi itse päättää nostaa oman D-vitamiinitasonsa riittävän korkealle.

Hyvää terveyttä syksyyn!

 

Lähteet:

Paakkari I. D-vitamiini. Terveyskirjasto. Lääkärikirja Duodecim. 8.3.2021. https://www.terveyskirjasto.fi/dlk01044

D-vitamiini. Ruokavirasto. 4.2.2021. https://www.ruokavirasto.fi/teemat/terveytta-edistava-ruokavalio/ravintoaineet/d-vitamiini/

D-vitamiini edistää vastustuskykyä ja luuston terveyttä. Tietopaketit. Terveystalo. https://www.terveystalo.com/fi/Tietopaketit/D-vitamiini/

D-vitamiini (25-OH). Tietopankki. Synlab. https://www.synlab.fi/tietopankki/d-vitamiini-25-oh-s-d-25/

 

Terveyskaistan D-vitamiinit löydät täältä.

 

Asiantuntija

Kirsi Paananen
Terveystoimittaja